Ekan kisapäivän jälkeen, tai itseasiassa heti kyyrin alastulon tehtyä tuli semmonen fiilis ettei jalka ole ihan kunnossa. Polvi tuntui pettävän alta joka askeleella ja koukistaminen sattui aivan jäätävän paljon. Ulosjuoksun läpi tuskasteltua kylmättiin jäseniämme muidenkin kanssa ja tulin siihen tulokseen, että ainoa mahdollinen liikkumistapa on takaperin kävely raahaten vasenta jalka suorana koko ajan. Ei mikään paras tai tehokkain tapa liikkua, mutta voittaa kyllä "normikävely"-yrityksen, josta ei tullut yhtään mitään. Illalla jalka oli jo vähän parempi ja pystyi jo kävelemään etuperin vahvasti ontuen, mutta sunnuntain joukkue oli pakko jättää välistä ja päädyin musiikkien soittajaksi.
Olisikohan ollut heti seuraava maanantai kun menimme lääkärille polven takia, koska parin päivän päästä oli tarkoitus lähteä kilpailemaan Ruotsiin ja vähän pelotti että mitäköhän siitä tulee. Lääkäri määräsi särkylääke kuuria ja loppu viikon vedin uskonnollisesti vahvaa särkylääkettä 8 tunnin välein oltiin me sitten missä tahansa.
Kuuri auttoi ainakin sen verran, että pystyin kilpailemaan. Torstain treenit oli pakko mun osalta lopettaa vähän lyhyeen koska alkoi polvi tuntumaan aika ikävältä.
Alma oli torstain treeneissä aluksi hyvin hämmentynyt paikasta ja rallitti menemään ympäri sitä pientä tilaa. Asiaa ei myöskään helpottanut yksi pieni ja hieman villi poni joka tuli siihen meidän viereiselle ympyrälle rallittelemaan. Lopulta saimme tehtyä ihan hyvin vaikka pelko seinään tippumisesta oli kohtalaisen suuri.
Perjantai koitti ja mun ja Ennin kisat. Yhden tähden perikset alkoivat joskus aamulla ensimmäisenä luokkana, joten olimme aamupalalla seitsemältä. Laitoimme hevoisen kuntoon ja menimme verkkaamaan. Alma meni nätisti lasimaneesin puolella, mutta raukka oli aivan paniikissa kun pääsimme ison maneesin verkkapäätyyn. Suoritus olis varmasti ollut aivan toisennäköinen jos meillä olisi ollut enemmän aikaa siellä verkkapäädyssä kuin se 50 sekuntia joka yhdellä ihmisellä kestää tehdä 1* perusliikkeet. Teimme parhaamme olosuhteisiin nähden, mutta ei se kauhean hyvä ollut. Itse kilpailusuorituksissa mä menin ekana, joka on joskus Almalle vaikein ja peräpää on mahdollisesti hyvin lennokas. Tuolla Alma ei tyhmyyttäni tehnyt mitään, mutta pelkäsi paikkaa todella paljon ja rallitti ympäriinsä. Kyllä ne perikset sai läpi tehtyä, mutta perusistunnan ja polvivaan välissä istuin sen 50 sekuntia (on tarkistettu videosta) koska ei siellä mitään pystyny tekemään. Ennillä Alma jo vähän rauhottui mikä oli kuitenkin ihan lupaava juttu kahden tähden ihmisiä varten.
Peristen pisteiden tultua itkin. Ja itkin vähän lisää. Onneks oli mahtavaa porukkaa siinä piristämässä ympärillä, muuten en tod-el-lakaan ois saanu kerättyä itteäni niin hyvin takas kasaan kyyrejä varten. <3
Kyyri meni ihan ok, mutta loppupisteet jäivät kvaalirajan alapuolelle aika reippahasti, joten siihen päättyi Ruotsin kisareissu mun osalta. Kyyrin jälkeen oli yllättävän hyvä fiilis, koska tiesin että ainakin yritin tehdä parhaani, vaikka olosuhteet eivät olleet lähelläkään ideaaleja. Kyllähän se harmitti ja itketti etten kvaalannut, mutta siitä pääsi kohtalaisen nopeasti yli.
Loppureissun ajan oltiin Ennin kanssa Alman personal hevosenhoitajia ja pääsimme ratsastamaankin sillä pariin otteeseen.
Flyingen kisojen jälkeen kesä-heinäkuun vaihteessa lähdettiin minä ja Moona kohti CVI Frenstattia Tšekkiin. Siellä kilpailimme Landar nimisellä Tsekkiläisellä hevosella. Torstain treeni meni hyvin ja oli hyvä fiilis lähteä viikonlopun kilpailuun. Starttasin jälleen kerran CVIJ1* jälleen metsästäen kvaaleja.
Kaikki suoritukset meni tasaisen varmasti ja pisteet olivat sen mukaisia. Koko viikonlopun ajan oli tosi hyvä fiilis, enkä oikeastaan jännittänyt suorituksia melkein ollenkaan.
Pisteet riittivät luokan voittoon ja se oli mulle samalla ensimmäinen kv-kilpailun voitto.
Frenstatin kisojen jälkeen viimeisenä vuorossa oli vielä SM-kisat, jotka meni mun osalta hyvin ja loppupeleissä tuli saavutettua viides sija junnuluokassa. Loppupisteet olivat 6,613.
💕
VastaaPoista